Kapitalismi on sairas järjestelmä, joka on kauan sitten lakannut palvelemasta mitää hyödyllistä tarkoitusta. Seniilin rappion kaudellaan kapitalismi viljelee sotaa, rasismia, köyhyyttä ja nälkää. Imperialismi, kapitalismin korkein vaihea, on kapitalistiryövärien jengien keskinäistä nahistelua ryöstösaaliista. Tämä saalis kutistuu päivä päivältä johtuen kapitalismin kriisistä ja näin ollen kapitalistiroistojen konfliktit muuttuvat yhä vakavammiksi. Luisumme kohti militarismia ja sotaa.

Lauantaina 13.4. 2024 noin klo 22 Suomen aikaa, kaksi viikkoa Israelin hyökkäyksestä Iranin konsulaattiin Syyriassa, Iran ilmoitti aloittaneensa hyökkäyksen Israelia vastaan 120 ballistisen ohjuksen, 170 droonin ja noin 30 ristleilyohjuksen voimin. Tuona iltapäivänä Joe Biden poistui kiireesti huvilastaan Delawaressa kohti Valkoista taloa, kriisi häämöttäen horisontissa. Samana iltana presidentti tapasi kansallisen turvallisuuden neuvonantajiaan Valkoisen talon tilannehuoneessa tarkoituksenaan seurata samanaikaisesti tapahtuvia ohjusiskuja.

Viime perjantaina maailmaa järkytti uutinen pöyristyttävästä verityöstä tupaten täydessä moskovalaisessa konserttisalissa. Kun tätä kirjoitetaan, viimeisimpien tietojen mukaan vähintään 137 ihmistä kuoli tässä barbaarisessa hyökkäyksessä. Armoa tuntematta joukko aseistettuja miehiä teurasti summittaisesti miehiä, naisia ja lapsia.

The New York Timesissa hiljattain julkaistu artikkeli, joka “pohjautuu yli 200 haastatteluun nykyisten ja aiemmin Ukrainassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa toimineiden viranhaltijoiden kanssa”, on paljastanut tiettyjä piirteitä Yhdysvaltain imperialismin interventiosta Ukrainaan. Artikkelissa käydään läpi Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n ja Ukrainan tiedusteluelinten yhteistyötä vuosien 2013-14 Euromaidan-liikkeen ajoista lähtien jatkuen nyt käynnissä olevaan sotaan. Artikkelissa kerrotaan “12 eturintaman tukikohdan rakentamisesta Venäjän rajalle”.

Seuraava teksti on Vallankumouksellisen kommunistisen internationaalin manifesti, joka tyhjentävän keskustelun päätteeksi hyväksyttiin yksimielisesti kansainvälisen sihteeristön toimesta aamulla 7.3.2024. Tämä dokumentti annetaan kansainvälisen konferenssimme ratifioitavaksi kesäkuussa 2024, jossa myös julistetaan perustetuksi uusi Vallankumouksellinen kommunistinen internationaali.

Eilen iltapäivällä Yhdysvaltain ilmavoimien palveluksessa oleva Aaron Bushnell sytytti itsensä tuleen Israelin suurlähetystön edessä Washingtonissa vastalauseena amerikkalaisen imperialismin osallisuudesta Gazan sotaan. Uutinen yhden miehen rohkeasta uhrautumisesta on saanut voimakkaan vastakaiun satojen miljoonien miesten ja naisten sydämissä. [Suomalainen media on toistaseksi pysynyt hiljaa tapahtuneesta. –suom. huom.]

“Tämä on uudelleensyntymä, renessanssi!” Nämä sanat, jotka IMT:n johtava teoreetikko Alan Woods esitti, kuvasivat kansainvälisen toimeenpanevan komiteamme (IEC) hiljattain pidetyn kokouksen tunnelmaa. Merkittävä määrä työläisiä ja nuorisoa on tarttumassa molemmin käsin kommunismin lippuun — meidän on käännyttävä määrätietoisesti heidän puoleensa rakentamalla vallankumouksellinen kommunistinen internationaali.

On vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, löytää yhtä herjattu historiallinen hahmo kuin Vladimir Iljitsh Lenin. “Diktatorinen”, “murhanhimoinen”, “kyyninen”, “moraaliton”. Keksi panettelu, ja se on heitetty Leniniä päin. Tätä tehdään lähes kaikkien poliittisten suuntausten piirissä, konservatiivisesta oikeistosta liberaaleihin, reformisteihin ja anarkisteihin. Valitettavasti tämän karikatyyrin vahvistumiseen vaikuttivat stalinistisen diktatuurin vuosikymmenet Neuvostoliitossa.

Kirjoittanut John Gordon. Alunperin julkaistu ruotsiksi osoitteessa marxist.se. Englanniksi marxist.com.

Kirjoittanut Rui Faustino. Julkaistu alunperin portugalin kielellä osoitteessa colectivomarxista.org, käännetty suomeksi englanninkielisestä käännöksestä.

Rob Sewell kirjoitti seuraavan tekstin 10 vuotta sitten, kun Leninin kuolemasta oli kulunut 90 vuotta. Julkaisemme sen nyt suomeksi Leninin kuoleman 100-vuotismuistopäivän kunniaksi.

“Vasemmisto tarvitsee uuden narratiivin.” Tämä on ajatus, joka pohdituttaa monia vasemmistolaisia ​​ympäri maailman nykyään, kun yritetään rakentaa vaihtoehtoja hallitseville, porvarillisille puolueille. Mikä tämän idean ydin on? Ja voiko se auttaa viemään työväenluokkaa millään tavalla eteenpäin? Kuten Yola Kipcak selittää tässä artikkelissa, joka julkaistiin ensimmäisen kerran In Defense of Marxism -lehden numerossa 34, sanoilla leikkiminen ei korvaa luokkataistelua.

Kolmas syyskuuta 1939 syttyi maailmansota toisen kerran neljännesvuosisadan sisällä. Flanderin ja Monsin juoksuhautojen kauhuja ei ollut tarkoitus toistaa. Suuren sodan 1914-18 piti olla sota, joka päättää kaikki sodat. Yhdeksän miljoona menehtyi. Kuitenkin vain 21 vuotta myöhemmin toinen entistä kauheampi konflikti kiehahti. Vuosien 1939 ja 1945 välillä 55 miljoonaa teurastettiin ja koko sivilisaatio kävi sukupuuton partaalla. Karl Marxin ennustus siitä, että ihmiskunnan tulevaisuus on joko “sosialismi tai barbarismi”, näytti saapuvan kammottavaan päätepisteeseen.

Harry DeBoer kirjoitti tämän artkkelin vuonna 1987 innoittaakseen nousevaa ammattiyhdistysaktiivien sukupolvea Yhdysvaltain työväenliikkeen ja Militantin menneisyyden avulla. Nuorena työläisenä Minneapolisin hiilitehtaissa DeBoer radikalisoitui Minneapolisin vuoden 1934 “kuljettajien kapinan” myötä. DeBoer tekee selväksi, että kyseessä oli esimerkillinen lakko, jota johtivat marxistit.

Ruotsalaiset toverit pyysivät minua kirjoittamaan lyhyen esipuheen Leninin teokseen Valtio ja vallankumous – tehtävä, johon suostuin innolla johtuen teoksen elintärkeästä asemasta maailmanlaajuisessa kamppailussa sosialismin puolesta. Omituista kyllä, kysymys valtion luonteesta, vaikka sen merkitys on kolossaalinen, ei usein ole päällimmäisenä edistyneimpienkään työläisten mielissä.